Videopelejä pelaamattomat pitävät pelaamista usein ajan haaskauksena. Markkinatutkimusyritys Newzoon mukaan joka kolmas ihminen maailmassa on aktiivinen pelaaja eli hän pelaa videopelejä vähintään kerran kuukaudessa tai tunnin viikossa.

Peliteollisuuden uskomattomasta kehityksestä ja pelien yhä suuremmasta suosiosta huolimatta pelaajien uskotaan usein olevan turhautuneita yksinäisiä vanhempiensa luona asuvia miehiä, jotka vain pelaavat kellarissa ja joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Videopelejä pidetään usein virheellisesti myös väkivaltaan yllyttävinä ja psyykkisten häiriöiden aiheuttajina. Vaikuttaa siltä, että videopelit ovat kertakaikkisen negatiivinen ilmiö, josta kaikkien arvonsa tuntevien aikuisten on syytä pysytellä kaukana.

Mutta miksi me sitten oikein pelaamme?

Pelaamisen avulla voit löytää uusia ystäviä, ja toisin kuin yleisesti luullaan, sosiaaliset suhteet ovat avainasemassa pelaamisessa. Mahdollisuus pelata ja pitää yhteyttä samanhenkisiin ihmisiin kaikkialla maailmassa on usein se asia, joka on pelaajien mielestä kaikkein parasta. Pelkkä pelitapahtumassa käynti riittää vakuuttamaan siitä, että erakkomaisuus on vain eräs pelaajiin liitetty syvään juurtunut myytti.

Pelaaminen innostaa – nykyiset videopelit ovat aivan jotain muuta kuin pelkästään sinne tänne juoksentelua ja kolikoiden keräämistä. Pelien juonet, hahmot ja visuaalinen toteutus vastaavat jo elokuvien tasoa. Mutta eräs asia on kuitenkin toisin – voit itse olla mukana, ja pelkän passiivisen seuraamisen sijasta voit osallistua toimintaan.

Pelatessa kaikki muu unohtuu – arkeen kun liittyy yleensä kaikenlaisia velvollisuuksia, rutiineja ja huolia. Pelaaminen auttaa unohtamaan arjen vaikkapa vain muutamaksi tunniksi ja samalla voit nauttia korkeatasoisesta viihteestä.

Pelaaminen on hauskaa! Loppujen lopuksi kaikessa on kyse hauskanpidosta.